Morjesta!
Se olis huomenna perjantai, tosin en nyt tiedä onko sillä mitään väliä, sillä ensiviikolla alkaa taas ihana koeviikko, eikä tosiaan viikonloppuna paljon muuta passaisi tehdä kuin lueskella kokeisiin..
Saatana, ei kyllä ihan hirmusesti kiinnostas, mutta kai se on vaan pakko jos meinas etiäpäi mennä..
Mutta jees, tähän päivään.. Koulussa meni ihan ookoo, sain ensimmäiseltä tunnilta vapautuksen, sillä olisi ollut englannin tukikurssin kuuntelukoe, mutta kun minähän en pysy en sitten mitenkään hereillä ensimmäisellä tunnilla unilääkkeideni takia. Se olis sitten edessä siis ensiviikolla iltapäivästä. Oisimpa taidokas ja voisin sanoo, että kymppihän siitä tulee.. Voi olla, että jää ne pisteet kuuntelukokeesta jäädä saamatta. En ole koskaan ollut kovin hyvä englanninkielessä, mutta parhaani yritän sitäkin opiskella.
Jees, mut siis päivä alkoi tänään matematiikalla, ei herranperse.. En kestä sitä matikanopettajaa.. Se on just sellane äitinpoika ja tosi ujo. Pahin mitä se tosiaan koskaan on uskaltanu sanoo ku porukka riehuu luokassa ni ;”Olkaa nyt oikeesti hiljaa..” .. Sen lisäksi se ei minun mielestäni osaa opettaa kunnolla.. Selittää kaiken aivan epämääräisesti sinne taululle piirrellen.. Sit jos siltä meet kysymään jotain ni tyyppi tosiaan selittää sen saman asian uudelleen ihan yhtä epäselvästi, eikä edes välttämättä vastaa suoranaisesti hänelle esitettyyn kysymykseen.. Kun se sitten on aikansa selittäny siinä ni sit se kysyy, että noh ymmärsitkö? Sit mä vastaan sille; No en oikeestaa.. Sit se menettää hermosa ja sanoo; ” MIKÄ SIINÄ NYT ON ETTET YMMÄRRÄ!!” ja sitten hän lähtee pois ja on kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.. JES, siiis mä en opi yhtään mitään siellä matematiikantunneilla ja sit pitäs kurssi päästä läpi..!!!
Siinähän se päivä sitte jatku aika normaalisti, kunnes kello oliki 15:15 ja mun piti lähtee terapiaan.
Terapiaan menin ja sit alettiin purkaa tätä viime sunnuntaista viiltely osuutta. Ei herranjumala ku sain shokin ku se sano, että äiti oli laittanut sille tekstiviestii, että oli huomannut mun viillellen.. Olin satavarma, että äiti ei sais nyt tietää tästä.. En vain halunnut, että tuon hänelle pettymyksen sillä, että olen taas aloittanut viiltämään..
Ei siinä oli se minullekin aika kova pettymys, sillä havahduin todellisuuteen vasta siinä vaiheessa, kun olin viiltänyt ja istuin vessanlattialla sahateräinenveitsi kädessä, josta valui verta.. Se oli täysi shokki, sillä en tosiaan olisi halunnut tehdä niin..
Terapiassa tunteet nousivat pintaan ja epätoivo tavoitti minut jälleen.. En tiedä enää mitä minun pitäisi uskoa. Se tunne kun havahdut veitsi kädessä, käsi veressä, etä muista miten siihen tilanteeseen olet päätynyt, on todella karmaisevaa.
Viime yönä näin unta, että havahduin todellisuuteen siinä vaiheessa, kun olin juuri hyppäämässä parvekkeelta. En tiennyt unessa, miten olin tilanteeseen juotunut, mutta en sitä kovin kauan kerennyt unessani edes ajatella, kun syöksyin kuolemaan. Olen alkanut pelätä, että niin käy oikeasti. Se on hyvin pelottavaa, voit vain kuvitella..
Mutta aivan, nyt sitten taas kotona, eikä tosiaan huvita lähteä ei sitten mihinkään tuolla säällä ainakaan.. Kotiin kävellessä jalkani olivat aivan litimärät ja vettä satoi aivan jumalattomasti.. Ainakin sain kokea, että kesä on tulossa..
Jos sitä nyt sitten tässä rupeaisi vaikka tekemään jotain rästihommia, niin pääsisi sitten niistäkin jossain vaiheessa eroon.
~ Näin siis tänää.
