Ei Herrajumala – kohta on huhtikuu ja pihalla eiku vaa lisää lunta..
Tänää oli melkose tavallinen päivä näin lukiolaisen arkeen.. Koulua 8-15.30 ja sen jälkeen tää ilta onki menny vaa koneella kuunnellen populaari- ja taidemusiikkia huomista musiikinkoetta varten. Tuntuu, että pää taas räjähtää.. Ei jaksas enää yhtään lukee enempää, mut sillähä se tuska ei hellitä – Ensviikolla alkas taas koeviikko ja ois tiedos mm. pari reaalii ja matikka ja enkku. Sen lisäks pitäs käydä suorittamassa vähän noita rästiin jääneitä sanakokeita, joita onki sitte tusina..
Nyt illasta taas ruvennu olemaan todella surkeat fiilikset. Tuntuu, ettei kukaan ymmärrä minua.
Kaduttaa toissapäiväinen horjahdus viiltämisen suhteen.. Olin pystynyt selättämään senkin jo muutaman kuukauden, mutta taas ratkesin. Olen HYVIN pettynyt itseeni.
En tiedä kuinka säälittävältä ihmiseltä vaikutan teidän mielestä, kun viillän itseäni ja kirjoitan blogia tästä.. Kirjoittaminen kuitenkin auttaa edes jollain tavalla, kun saa edes purkaa hieman omaa mieltä johonkin.
Minulla ei ole juuri kavereita, joihin pystyisin luottamaan tai puhumaan omista asioistani. Onneksi kuitenkin minulla on ymmärtäväinen ja luotettava poikaystävä 🙂 Hän onkin varmaan ainoa asia tällä hetkellä, mikä minua piristää.
Tosiaan toissapäivänä olin sortunut viiltämään.. Ajatus on kuitenkin hyvin pelottava itsestäni, sillä en muista koko tilanteesta taaskaan mitään.. Olen taas luultavimmin elellyt eri identiteetissä jonkun aikaa.
On Hyvin vaikeaa sisäistää, että käyttäydyn ’toisessa identiteetissäni’ vastoin omaa tahtoani. En koskaan tekisi mitään sellaista nykyisessä tilassa.
Eri identiteetissä raivoan ihmisille esimerkiksi mesen välityksellä.. Seuraavana päivänä saatamme törmätä koulussa ja alan ihmetellä, minkä ihmeen takia hän vain kiertää minut kaukaa, kuin ei olisi huomaavinaankaan. Onneksi kaveri sitten ymmärtää tilanteen selitettyäni tämän hänelle..
Mutta jees, eikai se auta muu kuin yrittää jaksaa jatkaa vielä hieman tuota musiikinkokeeseen pänttäämistä~
