Tänään päivä alko aika normisti; äiti yrittää herätellä pari tuntia, sillä oon ku koomassa unilääkkeiden vaikutuksen alaisena.
Kun vihdoin sitten pääsin sängystä ylös, kello oli jo aivan liikaa.. Täytyi vielä käydä nopeasti suihkussa, kuivata hiukset, meikata ja kävellä kouluun.
Taas yksi aamu, kun myöhästyin..
Ei tuo päivä nyt ollut kovin mukava muutenkaan, ensin oli liikuntatunti, mutta olin vielä sen verran unilääkkeen vaikutuksen alaisena, että nukahdin sinne mondosuorallekin.. Sen jälkeen oli onneksi hypäri ja yllätys, nukuin silloinkin..
Kolmas tunti oli uskontoa, minua kuitenkin alkoi ahdistaa erittäin paljon.. Tuntui että pääni räjähtää siitä kauheasta paineesta, mikä muodostui kun kaikki ympärillä huusivat kilpaa. Ahdistuskohtaus otti vallan ja sen seurauksena minut saatettiin käytävälle erään opettajan valvonnan alaiseksi.. Meni siinä sitten se koko tunti, että pystyin rauhoittumaan.. Sitten olikin jo ruokatunti ja jälleen hypäri, sillä eräs tunti oli peruttu.
Vieläkin olin jotenkin niin alakuloinen, tuntui, että olin kaikille vain ilmaa, sillä kukaan ei huomioinut minua. Viimeisen tunnin alkaessa purskahdin itkuun, olo oli mitä tukalin.. Tuntui jälleen, että koko maailma kaatuu päälle, minua masensi lähinnä se, kun eilen olin sortunut viiltämään. En ollut tehnyt sitä nyt pitkään aikaan, vaikka kuinka oli ahdistanut. Olen hyvin pettynyt itseeni, vielä tälläkin hetkellä..
Mutta ei siinä.. Loppupäivä menikin sitten kotosalla sängyssä maaten ja pohdiskellen asioita.
Silmät turvonnu taas vaihteeks itkemisestä.
Muttaaa toivottavasti huamenna jo pikkase parempi päivä : D
